”Suomalaisen ruoantuotannon erityinen vahvuus on korkea tuotannon omavaraisuusaste peruselintarvikkeissa. Tuotamme vehnää, ohraa, kauraa, sianlihaa, kananmunia ja maitotuotteita yli oman kulutuksemme. Meiltä jää siis ruokaa vietäväksi muiden tarpeisiin tai varastoitavaksi tulevien päivien varalle.
Tämä omavaraisuus ei kuitenkaan ole täysin totta, kun huomioidaan tuotantoon vaadittavat panokset, kuten lannoitteet, kasvinsuojeluaineet, siemenet ja rehut. Näiden suhteen olemme hyvin riippuvaisia niin idästä, lännestä kuin etelästä. Energiasta, koneiden varaosista tai työvoimasta puhumattakaan.
Luomutuotanto on yksi keinoista, joka voi tukea suomalaisen ruoantuotannon kykyä sopeutua, säilyttää toimintakyky kriiseissä ja samalla tukea huoltovarmuuttamme. Luomun vähäisempi riippuvuus tilan ulkopuolisista lannoitteista, kasvinsuojeluaineista ja rehuista vähentää tuotannon häiriöherkkyyttä, joka liittyy tuotantopanosten saatavuuteen tai niiden hintojen suureen vaihteluun.
Euroopan luomutuotannon päivää juhlitaan vuosittain syyskuun 23.päivä. Juuri tänä vuonna tuntuu, että luomu on ajankohtaisempi kuin aikoihin”, kirjoittaa Luomuinstituutin johtaja Sari Iivonen pääkirjoituksessaan.
