Veden saastuttaminen, isku ydinvoimalaan, maaperän tuhoutuminen, päästöjen lisääntyminen tai jätehuollon pysähtyminen. Edellä mainitut ovat esimerkkejä siitä, miten eri tavoin ympäristö voi vahingoittua tai sitä voidaan vahingoittaa konflikteissa. Ympäristö on arvokas itsessään, mutta ympäristötuhot lisäävät myös ihmisten kärsimystä, sillä tuhojen seuraukset voivat olla pitkäkestoisia tai pahimmillaan tehdä alueesta elinkelvottoman. Tämä puolestaan vaikeuttaa jälleenrakennusta ja kestävän rauhan rakentamista.
Humanitaarisen oikeuden eli sodan sääntöjen keskeisinä periaatteina on rajoittaa sodankäynnin menetelmiä sekä suojella niitä, jotka eivät osallistu taisteluihin. Säännöt suojelevat myös ympäristöä: ympäristöä kohtaan ei saa hyökätä, ellei se ole selvästi sotilaallinen kohde, eikä sodissa tule käyttää menetelmiä, jotka aiheuttavat vakavaa ja pitkäkestoista vahinkoa ympäristölle.
Nykyisin ympäristön asema konflikteissa ja rauhanrakennuksessa on saanut entistä enemmän huomiota ja sen suojelua pyritäänkin erilaisin keinoin vahvistamaan. Muun muassa Punaisen Ristin kansainvälinen komitea on laatinut ohjeita humanitaarisen oikeuden soveltamisesta ympäristönsuojeluun. Lisäksi yksi komitean tärkeistä tehtävistä on muistuttaa aseellisen konfliktin osapuolia niiden velvollisuuksista - myös ympäristöä kohtaan.
Teksti: Hanna Lehto, humanitaarisen oikeuden vapaaehtoiskouluttaja
Kuva: ICRC